LYHYTKARVAINEN SAKSANSEISOJA

Ryhmä: 7 FCI:n numero 119 Rotukoodi 307 Hyväksytty: FCI 29.11.2000, käännös SKL-FKK 12.1.2004

LYHYTKARVAINEN SAKSANSEISOJA (DEUTSCHER KURZHAAR)

Alkuperämaa: Saksa

KÄYTTÖTARKOITUS: Monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira.

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 7 kanakoirat, alaryhmä 1 mannermaiset kanakoirat; käyttökoetulos vaaditaan.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Lyhytkarvaisen saksanseisojan historia alkaa koirista, joita käytettiin ennen kaikkea Välimeren maissa riistalintujen verkkometsästyksessä sekä apuna haukolla metsästettäessä. Seisovat lintukoirat tulivat Espanjan, Ranskan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien tärkein ominaisuus oli taipumus seistä riistalle. Ensimmäisten kaksipiippuisten haulikoiden käyttöönoton myötä (v.1750) seisoville lintukoirille tuli yhä enemmän tarvetta. Riistalinnut ammuttiin lennosta koirien edestä. Tästä alkoi pelkästään seisovan koiran jalostaminen monikäyttöiseksi metsästyskoiraksi. Vuodesta 1897 alkaen julkaistu vuosikirja "Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar" on ollut perusta kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta myös yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisilla saksanseisojilla on tarkat jalostus- ja koesäännöt. Lyhytkarvaisen saksanseisojan tulee rotumääritelmän mukaan olla monipuolinen metsästyskoira, joka toimii metsästystilanteissa kaikkien sille asetettujen vaatimusten mukaisesti vielä vanhanakin.

YLEISVAIKUTELMA: Jalo ja sopusuhtainen koira, jonka rakenne ilmentää voimaa, kestävyyttä ja nopeutta. Hyvä ryhti, sulavat ääriviivat, kuiva pää, oikea-asentoinen häntä, tiivis ja kiiltävä karvapeite sekä maatavoittavat ja tasapainoiset liikkeet korostavat koiran jaloutta.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituuden tulee olla hieman säkäkorkeutta suurempi.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Vahva, tasapainoinen, luotettava ja hillitty, ei hermostunut, arka eikä aggressiivinen.

PÄÄ: Kuiva, selväpiirteinen, ei liian kevyt eikä liian raskas. Pään voimakkuus ja pituus ovat sopusoinnussa runkoon ja sukupuoleen. KALLO-OSA: Riittävän leveä ja loivasti kaartuva; niskakyhmy on hieman havaittavissa; otsauurre ei ole liian syvä; kulmakaaret ovat selväpiirteiset. OTSAPENGER: Vain hieman erottuva. KIRSU: Hieman ulkoneva. Sieraimet riittävän suuret, leveät ja liikkuvat. Kirsun perusväri on ruskea, mustilla ja mustapäistäriköillä kuitenkin musta; lihanvärinen tai täplikäs kirsu sallitaan ainoastaan pohjaväriltään valkoisilla koirilla. KUONO-OSA: Pitkä, leveä, syvä ja voimakas, jotta koira kykenee kantamaan riistan oikein. Sivulta katsottuna kuononselkä on hieman kupera vaihdellen jalosta kyömystä vain loivasti kaartuvaan. Kyömy on uroksilla voimakkaampi. Täysin suora kuononselkä ei ole niin näyttävä, mutta kuitenkin hyväksyttävä. Painunut (kovera) kuononselkä on vakava virhe. HUULET: Tiiviit, eivät liian riippuvat ja hyvin pigmentoituneet. Huulilinja on kirsusta alaspäin lähes pystysuora jatkuen loivana kaarena kohtuullisen selvään suupieleen. LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat. Täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta, jolloin yläetuhampaiden tulee tiiviisti koskettaa alaetuhampaiden etupintaa ja hampaat ovat leukoihin nähden lähes kohtisuorassa. Hammaskaavion mukaisesti 42 tervettä hammasta. POSKET: Vahvat ja lihaksikkaat. SILMÄT: Keskikokoiset, eivät ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat. Ihanneväri on tummanruskea. Silmäluomet ovat tiiviit. KORVAT: Kohtuullisen pitkät, ylös ja leveästi kiinnittyneet, tylppäkärkiset, sileät ja tiiviisti päänmyötäiset, eivät kiertyneet. Korvalehdet eivät ole liian paksut eivätkä liian ohuet ja ne ulottuvat eteen vedettyinä suunnilleen suupieleen.

KAULA: Pituudeltaan suhteessa koiran kokonaisuuteen, tasaisesti säkää kohti levenevä. Niska on hyvin lihaksikas ja hieman kaareva. Tiivis kaulanahka.

RUNKO: YLÄLINJA: Suora ja hieman laskeva. SÄKÄ: Selvästi erottuva. SELKÄ: Kiinteä ja lihaksikas. Okahaarakkeiden tulee olla lihasten peitossa. LANNE: Lyhyt, leveä, lihaksikas ja suora tai hieman kaareva. Selkä liittyy lanteeseen sulavasti ja kiinteästi. LANTIO: Leveä, riittävän pitkä ja lihaksikas, ei jyrkästi laskeva vaan hännän tyveä kohti vain loivasti viettävä. RINTAKEHÄ: Leveyttään syvempi, eturinta on selvästi erottuva ja rintalasta mahdollisimman pitkälle taakse ulottuva. Rintakehä ulottuu kyynärpäiden tasolle. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet, rintakehä ei ole litteä eikä tynnyrimäinen. Takimmaiset kylkiluut ulottuvat pitkälle taakse. ALALINJA JA VATSA: Kuiva ja hieman kohoava kaartuen tyylikkäästi kohti takaosaa. HÄNTÄ: Ylös kiinnittynyt, tyvestä vahva ja kärkeä kohti oheneva ja keskipitkä. Koiran metsästyskäyttöä varten typistetty noin puoleen pituuteen. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Häntä on levossa riippuva, liikkeessä vaakasuora, ei liian korkealle selkälinjan yläpuolelle kohoava eikä voimakkaasti kaareutunut. (Maissa, joissa laki kieltää häntien typistämisen, häntä jätetään luonnollisen pituiseksi. Typistämättömän hännän tulee ulottua kintereisiin ja olla joko suora tai hieman sapelimaisesti kaartunut.)
RAAJAT: ETURAAJAT: YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivusta katsottuna selvästi rungon alla. LAVAT: Lapaluut ovat viistot, taakse sijoittuneet ja tiiviisti rungonmyötäiset. Lihakset ovat vahvat ja kuivat. Hyvä lapaluun ja olkavarren välinen kulmaus. OLKAVARRET: Mahdollisimman pitkät, lihaksikkaat ja kuivat. KYYNÄRPÄÄT: Rungonmyötäiset, eivät kuitenkaan liian tiiviit; kauas taakse sijoittuneet, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Hyvä olkavarren ja kyynärvarren välinen kulmaus. KYYNÄRVARRET: Suorat ja riittävän lihaksikkaat. Luusto on vankka, ei liian järeä. RANTEET: Voimakkaat. VÄLIKÄMMENET: Eivät pystyasentoiset, välikämmenen ja kyynärvarren välinen kulmaus on erittäin pieni. KÄPÄLÄT: Muoto vaihtelee pyöreästä soikeaan; varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja riittävän kaarevat ja niissä on vahvat kynnet. Päkiät ovat lujat ja kestävät. Käpälät ovat yhdensuuntaiset, eivät sisään eivätkä ulos kiertyneet seistessä eikä liikkeessä.
TAKARAAJAT: YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Hyvät kulmaukset ja voimakas luusto. REIDET: Pitkät, leveät ja lihaksikkaat. Hyvä lantion ja reisiluun välinen kulmaus. POLVET: Voimakkaat ja hyvin kulmautuneet. SÄÄRET: Pitkät, lihaksikkaat ja jänteikkäät. Säären ja välijalan välinen kulmaus on hyvä. KINTEREET: Voimakkaat. VÄLIJALAT: Pystysuorat ja voimakkaat. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät. LIIKKEET:Maatavoittavat; voimakas takaraajan työntö ja sitä vastaava etuaskel. raajat liikkuvat suoraan ja yhdensuuntaisesti. Koiran asento on ryhdikäs. Peitsaus ei ole toivottavaa.

NAHKA: Tiiviisti rungonmyötäinen ja poimuton.
KARVAPEITE: KARVA: Lyhyttä ja tiheää, karhean ja kovan tuntuista. Päässä ja korvissa karva on ohuempaa ja lyhyempää, hännän alapuolella se ei ole merkittävästi pitempää. Karvapeitteen tulee peittää iho kauttaaltaan. VÄRI: - Yksivärinen ruskea. - Ruskea, jossa vähäisiä valkoisia tai pilkullisia merkkejä rinnassa ja raajoissa. - Tumma ruskeapäistärikkö, jossa on ruskea pää ja ruskeita laikkuja tai pilkkuja. Tällaisen koiran pohjaväri ei ole ruskea valkoisin karvoin eikä valkoinen ruskein karvoin, vaan karvapeite koostuu ruskeiden ja valkoisten karvojen lämpimästä sekoituksesta. Käytännön metsästyksessä tämä maaston väri on arvokas ominaisuus. Takaraajojen sisäpinnan ja hännän kärjen karvapeite on usein vaaleampaa. - Vaalea ruskeapäistärikkö (kimo), jossa on ruskea pää ja ruskeita laikkuja tai pilkkuja; laikut voivat myös puuttua. Valkoisia karvoja on enemmän kuin ruskeita. - Valkoinen, jossa ruskea pää ja ruskeita laikkuja tai pilkkuja. - Musta väri voi esiintyä ruskean tilalla samoina vivahteina tai päistärikkönä. - Keltaiset kulomerkit sallitaan. - Läsi, otsapiirto ja täplikkäät huulet sallitaan.
KOKO: SÄKÄKORKEUS: Uroksilla 62 - 66 cm, nartuilla 58 - 63 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. - ryhdittömyys ja puutteellinen sukupuolileima - liian lyhyt kuono-osa - liian raskaat tai liian niukat huulet - yhteensä kahden hampaan puuttuminen neljästä P1 ja kahdesta M3 hampaasta. - liian pitkät, liian lyhyet tai liian raskaat korvat; liian kapeasti kiinnittyneet tai    kiertyneet korvat - liian vaaleat tai keltaiset petolinnun silmät - liian pitkät, liian lyhyet tai liian raskaat korvat; liian kapeasti kiinnittyneet tai kiertyneet   korvat - löysää kaulanalusnahkaa - lievästi köyry selkä - liian lyhyt lantio - liian syvä rintakehä - asennoltaan liian korkealla selkälinjan yläpuolella oleva tai voimakkaasti kiertynyt häntä - sisään tai ulospäin kiertyneet kyynärpäät tai käpälät - ahtaat tai leveäasentoiset eturaa jat - jäykät takaraajat - lievä länkisäärisyys, lievä pihtikinttuisuus - lievästi ahdas takaosa VAKAVAT VIRHEET: - kömpelö, lymfaattinen tai raskasluinen rakenne - voimakas otsapenger - lihanvärinen tai täplikäs kirsu (paitsi valkopohjaisilla koirilla) - suippo kuono tai kovera kuononselkä - tasapurenta tai osittainen tasapurenta (tasapurenta sallitaan yli nelivuotiailla   yksilöillä, mikäli se johtuu ikääntymisestä ja purenta on aiemmin näyttelyssä    todettu oikeanlaiseksi) - selvä köyryselkä tai lievä notkoselkä - huomattava puutos rinnansyvyydessä; heikosti kehittynyt eturinta; liian litteä tai    tynnyrimäinen rintakehä - voimakkaasti sisä- tai ulkokierteiset kyynärpäät - pehmeät tai liikaa periksi antavat ranteet - pystyt välikämmenet - voimakas pihtikinttuisuus tai voimakas länkisäärisyys sekä seistessä että liik-    keessä - takakorkeus - hajavarpaisuus, litteät käpälät - kömpelöt liikkeet - yli 2 cm:n poikkeamat säkäkorkeudesta
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: - selvästi virheellinen sukupuolileima - useamman kuin yhteensä kahden hampaan puutos neljästä P1 ja kahdesta   M3 hampaasta; yhden tai useamman muun hampaan puutos. Näkymättömissä olevat   hampaat luetaan puuttuviksi mikäli niitä ei ole todettu aiemmissa näyttelyissä    tai kokeissa. - ylä-, ala- tai risti purenta kaikkine välimuotoineen - ylimääräiset hampaat, jotka eivät sijaitse hammasrivissä - kitalaki- ja huulihalkio - hyvin löysät silmäluomet, ulko- tai sisäkierteiset silmäluomet (ektropium tai entropium),   kaksinkertaiset silmäripset (distichiasis) - epämuodostunut rintakehä (esim. erittäin lyhyt ja voimakkaasti kuroutunut) - takaraajojen kannukset - kaikki luonneviat Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.